Hyvää huomenta ja mukavaa maanantaita, ehhehh!
Olin lauantaina Janitalla hänen siskonsa wanted-tapahtumassa, johon hänen siskonsa oli tilannut vaatteita ja niitä sai ostaa. Se oli kivaa ja ostin itselleni hameen ja kaksi paitaa. Janitan asunto on todella ihana ja tilava. Mentiin sen jälkeen paikalliseen muutamalle. Kun kotiin pääsin, niin vein Helmin tunnin kestäneelle kävelylenkille ja Helmi juoksi mantteli päällä vapaana ja sinkoili kaikkien jäniksien perään, joita vaan bongasi. Yhden jäniksen se sai aika varmasti kiinni. Voi raukkaa! Kello oli siis 3-4 aamulla, siksi pidin Helmiä vapaana, koska ei kukaan silloin tule vastaan.
Perjantaina kävin Emilialla. Oli tosi kivaa.
Ajattelin tänään töiden jälkeen käydä kaupoilla.
Mooooi!
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Suomineitojen pikkujoulut
Eilen Petra piti Finnmaiden's pikkujoulut. Todella hyvä henki. Oli
tosi kivaa ja tykkään hirveästi siitä porukasta. Todella hyvä yhteisö,
kaikki pitää toistensa puolta ja rohkeasti saa sanoa murheensa ja kysyä
apua, ja tietenkin myös jakaa hyvät hetket. Luulen, että Petran
kaltaisia kasvattajia on harvassa. Siis sellaisia, joka oikeasti
välittää mitä kasvateilleen kuuluu, oli sitten "pelkkä" kotikoira tai
kilpaileva kisakoira. Petra teki kaikille paikalla olevien ihmisten
koirille omat joulupiparit, jotka olivat sydämen muotoiset ja niissä oli
sen kyseisen koiran nimi. Awwwww, kiitos! Myöskin koirat, jotka ovat
saaneet jonkun tuloksen tänä vuonna, saivat oman......mikä se nyt
on..... No sanotaan vaikka, että oman semmoisen "muistolaatan", jossa
oli kirjoitettuna koiran nimi ja se tulos. Upeeta. Selvisi myös muuten
sekin, että kuka näyttää Helmiä tammikuun Lahden näyttelyssä. Bueno!
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Täydellinen takki
Terve!
Ostin eilen täydellisen, vihreän villakangastakin, jossa on hienot bikertakkimaiset kaulukset sekä vino vetskari. Takki on juuri sopivan väljä ja sopii mielestäni minulle todella hyvin.Lisään tähän netistä lataamani kuvan takista. Me like! Pienestä mäkin riemastun.
Olen menossa Toffifeenin elikkä Arskan kanssa Volbeatin keikalle 28.11. Mutkan matkaan tekee vaan se, ettei mulla ole vielä lippua ja nyt pitäisi jostain metsästää mulle lippu. Arska ehdotti, että me mennään sit hyvissä ajoin sinne oville kalastelemaan mulle lippua ja juomaan kaljaa. Hyvä idis! Ollaan aikasemminkin käyty kattomassa volbiittiä.
Youtubesta luukutan nyt Kemmurun JSSAP:tä. Sitä ennen soi Neil Youngin Like a hurricane. Siitä tulee aina mieleen Claudia, Istuva härkä sekä jukeboxi. :D
Morjenttee!
Ostin eilen täydellisen, vihreän villakangastakin, jossa on hienot bikertakkimaiset kaulukset sekä vino vetskari. Takki on juuri sopivan väljä ja sopii mielestäni minulle todella hyvin.Lisään tähän netistä lataamani kuvan takista. Me like! Pienestä mäkin riemastun.
Olen menossa Toffifeenin elikkä Arskan kanssa Volbeatin keikalle 28.11. Mutkan matkaan tekee vaan se, ettei mulla ole vielä lippua ja nyt pitäisi jostain metsästää mulle lippu. Arska ehdotti, että me mennään sit hyvissä ajoin sinne oville kalastelemaan mulle lippua ja juomaan kaljaa. Hyvä idis! Ollaan aikasemminkin käyty kattomassa volbiittiä.
Youtubesta luukutan nyt Kemmurun JSSAP:tä. Sitä ennen soi Neil Youngin Like a hurricane. Siitä tulee aina mieleen Claudia, Istuva härkä sekä jukeboxi. :D
Morjenttee!
tiistai 19. marraskuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
Ilta Litalla
Huomenta!
Eilen menin Helmin kanssa Litalle viettämään iltaa. Oli todella kivaa ja tavallaan rentouttavaakin, kun Helmi oli mukana ja koirat tulivat toimeen todella hyvin, eikä tarvinnut miettiä sitä, että millon lähtisin kotiin, ettei Helmi joutuisi olemaan liikaa yksin. Pikkuneiti ainakin nukahti samantien, kun kotiin päästiin. Niin rankka riehumisreissu se oli.
Helmi on aina kammonnut vanhoissa junissa niitä portaita, eikä niistä ole tähän mennessä kävelty koskaan itse sisään, eikä ulos. Lähtisi käpälämäkeen aina, jos ollaan menossa sellaiseen junaan, jos suinkin pystyisi. Mä jaksan kyllä nostaa Helmin, mutta en ota riskiä siinä, että kaadun koira sylissäni tms, koska Helmi painaa jo aikalailla. Sen takia kävelin Helmin kanssa Malmin junikselle, että päästäisiin semmoiseen uuteen, matalaan k-junaan. No ei se kävely koskaan pahaa tee, hyötyä siitä oli monella tapaa. Mutta kun sen k-juna siellä Malmilla oli kanssa semmonen vanhan mallinen! No ei voinut mitään, pakko se oli siihen mennä ja otinkin asenteekseni semmoisen päättäväisyyden, ettei järkeäkään ja kappas! Helmi käveli tyynesti vierelläni junan portaita ylös. Voi että, kun olin ylpeä! Joillekkin ne on vaan junan portaat, meille isot kynnykset. Siinä taas huomattiin, että se oma asenne ja mielentila vaikuttaa täysin koiraan ja en ollenkaan ihmettele, ettei Helmi ollut aiemmin uskaltanut portaista mennä, koska minä olen ruvennut miettimään asiaa liikaa ja päässäni on pyörinyt ajatus "Helmi ei uskalla mennä portaita". Helmi meni myös portaat reippaasti alas.
Ei mulla nyt muuta ja taitaa olla aika koirapainoitteinen tämä blogi. Mutta ei voi mitään, niin on mun elämäkin, hehe. No mutta kyllä mä muustakin kirjottelen.
Helmin kasvattajalla on kotonaan lauantaina pikkujoulut btw. Niitä odotellessa!
Tervee!
Eilen menin Helmin kanssa Litalle viettämään iltaa. Oli todella kivaa ja tavallaan rentouttavaakin, kun Helmi oli mukana ja koirat tulivat toimeen todella hyvin, eikä tarvinnut miettiä sitä, että millon lähtisin kotiin, ettei Helmi joutuisi olemaan liikaa yksin. Pikkuneiti ainakin nukahti samantien, kun kotiin päästiin. Niin rankka riehumisreissu se oli.
Helmi on aina kammonnut vanhoissa junissa niitä portaita, eikä niistä ole tähän mennessä kävelty koskaan itse sisään, eikä ulos. Lähtisi käpälämäkeen aina, jos ollaan menossa sellaiseen junaan, jos suinkin pystyisi. Mä jaksan kyllä nostaa Helmin, mutta en ota riskiä siinä, että kaadun koira sylissäni tms, koska Helmi painaa jo aikalailla. Sen takia kävelin Helmin kanssa Malmin junikselle, että päästäisiin semmoiseen uuteen, matalaan k-junaan. No ei se kävely koskaan pahaa tee, hyötyä siitä oli monella tapaa. Mutta kun sen k-juna siellä Malmilla oli kanssa semmonen vanhan mallinen! No ei voinut mitään, pakko se oli siihen mennä ja otinkin asenteekseni semmoisen päättäväisyyden, ettei järkeäkään ja kappas! Helmi käveli tyynesti vierelläni junan portaita ylös. Voi että, kun olin ylpeä! Joillekkin ne on vaan junan portaat, meille isot kynnykset. Siinä taas huomattiin, että se oma asenne ja mielentila vaikuttaa täysin koiraan ja en ollenkaan ihmettele, ettei Helmi ollut aiemmin uskaltanut portaista mennä, koska minä olen ruvennut miettimään asiaa liikaa ja päässäni on pyörinyt ajatus "Helmi ei uskalla mennä portaita". Helmi meni myös portaat reippaasti alas.
Ei mulla nyt muuta ja taitaa olla aika koirapainoitteinen tämä blogi. Mutta ei voi mitään, niin on mun elämäkin, hehe. No mutta kyllä mä muustakin kirjottelen.
Helmin kasvattajalla on kotonaan lauantaina pikkujoulut btw. Niitä odotellessa!
Tervee!
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Vain elämää
Hyvää huomenta!
Otsikko varmasti paljastaakin, että mitä ohjelmaa mä yritän katsoa duunissa Ruutu.fi:ssä. Paskempaa sivua ei oo, eikä tuu! Ruutu.fi lagaa 10-15 sekunnin välein, pistää pikkasen ärsyttämään. Mutta mä aion sinnikkäästi jatkaa katsomista loppuun asti, koska onhan sentään Pauli Hanhiniemen päivä ja musta se on noista paras. Mä oisin halunnut Maija Vilkkumaan mukaan ohjelmaan. Hän on musta paras suomalainen laulaja.
Tänään töiden jälkeen aion soittaa Claudialle ja kysyä, että jaksaisiko hän lähteä mun ja Helmin kanssa kävelylenkille. Samalla voitaisiin vähän tottistella ja ehkä illalla, jos ollaan Helmin kanssa oikein reippaita, niin ottaa vähän saalisviettileikkejä. Voisin myös aloittaa mun ikuisuusprojektin, eli kodin siivouksen. Sen aloittaminen on aina yhtä tuskasta. Mutta ai että sitä fiilistä, kun on saanut jotain aikaiseksi ja koti on siisti ja puhdas. Kyllä se siitä. Eilen illalla olin auttamassa Claudiaa siivoomaan hänen kotiaan. Autoin järjestämään vaatteet ja niitä oli paljon. Mikä siinä on, että muiden kotia on paljon helpompi ja vaivattomampi siivota kuin omaa kotia? Muiden luona siihen siivousvälineeseen tarttuminen ja työhön ryhtyminen on lähes kivutonta. Mutta autappa vaan, kun oma hima pitäisi pistää parempaan kuosiin. Ei ei ei. Aina on muuta tekemistä, ei pysty, ei jaksa.
Sovittiin eilen Marin kanssa, että hän käy hakemassa Malmille saapuvasta Kennelrehusta Helmille 5 kg naudan potkaluita. Maksaa vain 6 euroa. Onneksi satuttiin juuri eilen huomaamaan lehdestä, että se on tiistaina tulossa Malmille, koska mä juuri tartten sellasia Helmille ja jos on noin äärettömän halpaa, niin tottahan toki ostan. Eikä tartte muutenkaan neljän luun erissä raahata Murren Murkinasta niitä, vaan nyt saa kerralla ison satsin.
Sain Claudialta illalla yhdet ihanat farkut, rintsikat ja hänelle tarpeettomia hiustuotteita. Loistavaa, koska minä kyllä tarvitsen niitä ja kyllä muuten lähti takut kepeästi, kun laitoin niihin eka vähän hiusöljyä, suosittelen! Sain myös kaksi paitaa. Kiitos Claudia!
Kuvia mulla ei taaskaan ole, mutta laitanpa tähän jonkun vanhan jostain tuntemattomasta syystä.
Kuva on otettu junasta Puolassa kesällä 2011.
Voisin ottaa kuvia ehkä hippasen enemmän.
Moikka!
Otsikko varmasti paljastaakin, että mitä ohjelmaa mä yritän katsoa duunissa Ruutu.fi:ssä. Paskempaa sivua ei oo, eikä tuu! Ruutu.fi lagaa 10-15 sekunnin välein, pistää pikkasen ärsyttämään. Mutta mä aion sinnikkäästi jatkaa katsomista loppuun asti, koska onhan sentään Pauli Hanhiniemen päivä ja musta se on noista paras. Mä oisin halunnut Maija Vilkkumaan mukaan ohjelmaan. Hän on musta paras suomalainen laulaja.
Tänään töiden jälkeen aion soittaa Claudialle ja kysyä, että jaksaisiko hän lähteä mun ja Helmin kanssa kävelylenkille. Samalla voitaisiin vähän tottistella ja ehkä illalla, jos ollaan Helmin kanssa oikein reippaita, niin ottaa vähän saalisviettileikkejä. Voisin myös aloittaa mun ikuisuusprojektin, eli kodin siivouksen. Sen aloittaminen on aina yhtä tuskasta. Mutta ai että sitä fiilistä, kun on saanut jotain aikaiseksi ja koti on siisti ja puhdas. Kyllä se siitä. Eilen illalla olin auttamassa Claudiaa siivoomaan hänen kotiaan. Autoin järjestämään vaatteet ja niitä oli paljon. Mikä siinä on, että muiden kotia on paljon helpompi ja vaivattomampi siivota kuin omaa kotia? Muiden luona siihen siivousvälineeseen tarttuminen ja työhön ryhtyminen on lähes kivutonta. Mutta autappa vaan, kun oma hima pitäisi pistää parempaan kuosiin. Ei ei ei. Aina on muuta tekemistä, ei pysty, ei jaksa.
Sovittiin eilen Marin kanssa, että hän käy hakemassa Malmille saapuvasta Kennelrehusta Helmille 5 kg naudan potkaluita. Maksaa vain 6 euroa. Onneksi satuttiin juuri eilen huomaamaan lehdestä, että se on tiistaina tulossa Malmille, koska mä juuri tartten sellasia Helmille ja jos on noin äärettömän halpaa, niin tottahan toki ostan. Eikä tartte muutenkaan neljän luun erissä raahata Murren Murkinasta niitä, vaan nyt saa kerralla ison satsin.
Sain Claudialta illalla yhdet ihanat farkut, rintsikat ja hänelle tarpeettomia hiustuotteita. Loistavaa, koska minä kyllä tarvitsen niitä ja kyllä muuten lähti takut kepeästi, kun laitoin niihin eka vähän hiusöljyä, suosittelen! Sain myös kaksi paitaa. Kiitos Claudia!
Kuvia mulla ei taaskaan ole, mutta laitanpa tähän jonkun vanhan jostain tuntemattomasta syystä.
Voisin ottaa kuvia ehkä hippasen enemmän.
Moikka!
Vihaan tuulta
Kaikista säistä vihaan eniten tuulta. Jopa sade voi olla ihanaa ja tietyllä tavalla rentouttavaa, mutta jos tuulee, niin olen ulkona ihan hermoromahduksen partailla ja melkein rupeaa itkettämään, kun se on niin kamalaa. Kesäiset tuulahdukset kuumalla säällä on vain virkistävää ja tuntuu kivalta, mutta sitten, kun tuulee täydellä teholla joka ilmansuunnasta, niin on raivostuttavaa. Varsinkin, kun lehtiä lentää ja Helmistä on niin huisia välillä singahdella niiden perään. Voisin varmaan tehdä asialle jotain, eheh.
Tuulivihastani huolimatta käveltiin Helmin ja mun isän kanssa tänään yli puoltoista tuntia. Sen jälkeen käytiin neiti itsepäisyyden kanssa mun mutsilla, jonka jälkeen vein Helmin kotiin ja käytiin äipän kanssa Arabiassa. En ole koskaan käynyt siellä. Kerta se on ensimmäinenkin, jee.
Nyt istun Hesessä (:D) ja huomasin kassalla tuttuja. Odotan sitä hetkeä, kun jaksan nousta tästä ja lähteä kävelemään Marille. Siellä odottaa kahvi<3
Illemmalla poikkean varmaan käymään Claudialla. Voisin muutenkin ottaa lasillisen tai pari punkkua illalla, saas nähdä.
moijjj!
ps. Mulla ei ole taaskaan mitään kuvia, koska en osaa kännykällä lisätä. Voisin harjotella.
Tuulivihastani huolimatta käveltiin Helmin ja mun isän kanssa tänään yli puoltoista tuntia. Sen jälkeen käytiin neiti itsepäisyyden kanssa mun mutsilla, jonka jälkeen vein Helmin kotiin ja käytiin äipän kanssa Arabiassa. En ole koskaan käynyt siellä. Kerta se on ensimmäinenkin, jee.
Nyt istun Hesessä (:D) ja huomasin kassalla tuttuja. Odotan sitä hetkeä, kun jaksan nousta tästä ja lähteä kävelemään Marille. Siellä odottaa kahvi<3
Illemmalla poikkean varmaan käymään Claudialla. Voisin muutenkin ottaa lasillisen tai pari punkkua illalla, saas nähdä.
moijjj!
ps. Mulla ei ole taaskaan mitään kuvia, koska en osaa kännykällä lisätä. Voisin harjotella.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Sisäinen majava
Huomenta!
Mä heräsin tänään siihen, kun Helmin sisäinen majava toteutti itseään. Mun seinästä puuttuu kulmasta palanen. Hieno on, kiitos! Nyt on näyttävän näkönen designe-kulma.
Päivemmällä menen Helmerin kanssa käymään mun mummilla ja koska Kayleigh asuu siellä ihan lähellä, niin me sovittiin, että käydään päiväkävelyllä yhdessä. Jospa sitä pienet tottiksestkin tekisin tuolle rämäpäälle. On muuten puhdas rämäpää, koska pestiin se eilen Claudian kanssa. Awww niin pehmee, putipuhdas, eikä haise miltään! Oli sitä ennen kyllä törkynen rakki, hyh.
Katoin yöllä Yotubesta yhtä leffaa. Voi elämä kuinka paljon se saa mussa tunteita pintaan, rakastan sitä leffaa ja vaikka olenkin nähnyt sen miljoona kertaa, niin se on aina yhtä ihana. Brokeback Mountain. Suosittelen kaikille.
Yritin lisätä tähän kuvia, mutta kännykkäni on toista mieltä, joten antaa olla. Nyt jatkan unia, mun päivä ei starttaa vielä.
Moooo!
Mä heräsin tänään siihen, kun Helmin sisäinen majava toteutti itseään. Mun seinästä puuttuu kulmasta palanen. Hieno on, kiitos! Nyt on näyttävän näkönen designe-kulma.
Päivemmällä menen Helmerin kanssa käymään mun mummilla ja koska Kayleigh asuu siellä ihan lähellä, niin me sovittiin, että käydään päiväkävelyllä yhdessä. Jospa sitä pienet tottiksestkin tekisin tuolle rämäpäälle. On muuten puhdas rämäpää, koska pestiin se eilen Claudian kanssa. Awww niin pehmee, putipuhdas, eikä haise miltään! Oli sitä ennen kyllä törkynen rakki, hyh.
Katoin yöllä Yotubesta yhtä leffaa. Voi elämä kuinka paljon se saa mussa tunteita pintaan, rakastan sitä leffaa ja vaikka olenkin nähnyt sen miljoona kertaa, niin se on aina yhtä ihana. Brokeback Mountain. Suosittelen kaikille.
Yritin lisätä tähän kuvia, mutta kännykkäni on toista mieltä, joten antaa olla. Nyt jatkan unia, mun päivä ei starttaa vielä.
Moooo!
Uusi blogi
Tästä pärähti nyt käyntiin mun uus blogi, jotta saisin jotain tekemistä töissä. Rankkaa raatamista, ei voi muuta sanoa. Tälläkin hetkellä kuuntelen Didon White Flagia, sulattelen lounasta ja venaan sitä hetkeä, kun jaksan nousta tästä penkistä hakemaan kahvia. Töiden jälkeen mennään Claudian kanssa kattomaan Ammin vauvaa. Helmikin tulee varmaan mukaan, jos Claudia jaksaa hakea sen.
Vanha blogi vitutti sen verran pahasti, että halusin tehdä tän uuden. En varmaankaan tännekkään usein mitään kirjota, saas nyt nähä.
Käytiin eilenillalla Helmin ja Elinan kanssa puolentoista tunnin kävelylenkillä, huh! Se teki oikeasti todella hyvää itse kullekkin ja iltapalaksi Helmi sai oman jäätelönsä, eli jäisen kalkkunan siiven.
Kuulin tänään eräältä pätevältä, fiksulta ja osaavalta suojelukoiraharrastajalta, jonka lajina on myös tottis ja metsäjälki, että minulla ja Helmillä menee tottiksessa hyvin. Ihanaa kuulla tämän kaltaista palautetta, koska en osannut itse ollenkaan ajatella näin. Olen liian pessimisti omaa tekemistäni kohtaan. Koira osaa, minulla vielä opettelua. Tai siis koira osaisi, jos osaisin opettaa. Mutta kai minä sitten jollain tapaa olen osannut sitä oikein ohjata, kun sain kehujakin. Muutenkin hienoa, että joku ulkopuolinen katsoo sivusta, itsehän en näe meidän kulkemista. Ja se, että olen antanut jonkun seurata meidän tekemistä on minulle iso asia, koska olen kauhea jännittäjä, jos on yleisöä. Mistä lie olen saanut traumat.
Loppuun vielä aiheesta kukkaruukkuun, eli hieman pukeutumisinspiraatioasiaa. Itsehän olen näyttänyt viime aikoina lähinnä Savelan Siwa-lookkiin kykenevältä naikkoselta, jolla näkyy usein päällä myös työpaita sekä koiranulkoilutusvaatteet. Mutta ei se mitään, pukeutuminen on silti aina yhtä ihanaa ja tunnen oloni itsevarmemmaksi, kun olen saanut puettua päälleni jotain mielekästä. Olen huomannut, että pidän hirveän paljon tietyn tyylisestä, hieman androgyynisestä tyylistä. Mutta taas toisena päivänä minulla voi olla päälläni kukkamekko ja korkkarit, joten en oikein tiedä tyyliäni. Simppeli sen olla pitää, sitä mieltä minä olen. Se on tyylikästä. Hakusessa minulla on joku hieman väljä harmaan värinen villakangastakki sekä talveksi mustat, nahkaiset nilkkurit ja/tai saappaat.
Tässä mielestäni äärimmäisen tyylikäs, inspiroiva, lahjakas ja maailman cooleimman näkönen nainen, Coco Sumner:
Tsau!
Vanha blogi vitutti sen verran pahasti, että halusin tehdä tän uuden. En varmaankaan tännekkään usein mitään kirjota, saas nyt nähä.
Käytiin eilenillalla Helmin ja Elinan kanssa puolentoista tunnin kävelylenkillä, huh! Se teki oikeasti todella hyvää itse kullekkin ja iltapalaksi Helmi sai oman jäätelönsä, eli jäisen kalkkunan siiven.
Kuulin tänään eräältä pätevältä, fiksulta ja osaavalta suojelukoiraharrastajalta, jonka lajina on myös tottis ja metsäjälki, että minulla ja Helmillä menee tottiksessa hyvin. Ihanaa kuulla tämän kaltaista palautetta, koska en osannut itse ollenkaan ajatella näin. Olen liian pessimisti omaa tekemistäni kohtaan. Koira osaa, minulla vielä opettelua. Tai siis koira osaisi, jos osaisin opettaa. Mutta kai minä sitten jollain tapaa olen osannut sitä oikein ohjata, kun sain kehujakin. Muutenkin hienoa, että joku ulkopuolinen katsoo sivusta, itsehän en näe meidän kulkemista. Ja se, että olen antanut jonkun seurata meidän tekemistä on minulle iso asia, koska olen kauhea jännittäjä, jos on yleisöä. Mistä lie olen saanut traumat.
Loppuun vielä aiheesta kukkaruukkuun, eli hieman pukeutumisinspiraatioasiaa. Itsehän olen näyttänyt viime aikoina lähinnä Savelan Siwa-lookkiin kykenevältä naikkoselta, jolla näkyy usein päällä myös työpaita sekä koiranulkoilutusvaatteet. Mutta ei se mitään, pukeutuminen on silti aina yhtä ihanaa ja tunnen oloni itsevarmemmaksi, kun olen saanut puettua päälleni jotain mielekästä. Olen huomannut, että pidän hirveän paljon tietyn tyylisestä, hieman androgyynisestä tyylistä. Mutta taas toisena päivänä minulla voi olla päälläni kukkamekko ja korkkarit, joten en oikein tiedä tyyliäni. Simppeli sen olla pitää, sitä mieltä minä olen. Se on tyylikästä. Hakusessa minulla on joku hieman väljä harmaan värinen villakangastakki sekä talveksi mustat, nahkaiset nilkkurit ja/tai saappaat.
Tässä mielestäni äärimmäisen tyylikäs, inspiroiva, lahjakas ja maailman cooleimman näkönen nainen, Coco Sumner:
Tsau!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)