Vanha blogi vitutti sen verran pahasti, että halusin tehdä tän uuden. En varmaankaan tännekkään usein mitään kirjota, saas nyt nähä.
Käytiin eilenillalla Helmin ja Elinan kanssa puolentoista tunnin kävelylenkillä, huh! Se teki oikeasti todella hyvää itse kullekkin ja iltapalaksi Helmi sai oman jäätelönsä, eli jäisen kalkkunan siiven.
Kuulin tänään eräältä pätevältä, fiksulta ja osaavalta suojelukoiraharrastajalta, jonka lajina on myös tottis ja metsäjälki, että minulla ja Helmillä menee tottiksessa hyvin. Ihanaa kuulla tämän kaltaista palautetta, koska en osannut itse ollenkaan ajatella näin. Olen liian pessimisti omaa tekemistäni kohtaan. Koira osaa, minulla vielä opettelua. Tai siis koira osaisi, jos osaisin opettaa. Mutta kai minä sitten jollain tapaa olen osannut sitä oikein ohjata, kun sain kehujakin. Muutenkin hienoa, että joku ulkopuolinen katsoo sivusta, itsehän en näe meidän kulkemista. Ja se, että olen antanut jonkun seurata meidän tekemistä on minulle iso asia, koska olen kauhea jännittäjä, jos on yleisöä. Mistä lie olen saanut traumat.
Loppuun vielä aiheesta kukkaruukkuun, eli hieman pukeutumisinspiraatioasiaa. Itsehän olen näyttänyt viime aikoina lähinnä Savelan Siwa-lookkiin kykenevältä naikkoselta, jolla näkyy usein päällä myös työpaita sekä koiranulkoilutusvaatteet. Mutta ei se mitään, pukeutuminen on silti aina yhtä ihanaa ja tunnen oloni itsevarmemmaksi, kun olen saanut puettua päälleni jotain mielekästä. Olen huomannut, että pidän hirveän paljon tietyn tyylisestä, hieman androgyynisestä tyylistä. Mutta taas toisena päivänä minulla voi olla päälläni kukkamekko ja korkkarit, joten en oikein tiedä tyyliäni. Simppeli sen olla pitää, sitä mieltä minä olen. Se on tyylikästä. Hakusessa minulla on joku hieman väljä harmaan värinen villakangastakki sekä talveksi mustat, nahkaiset nilkkurit ja/tai saappaat.
Tässä mielestäni äärimmäisen tyylikäs, inspiroiva, lahjakas ja maailman cooleimman näkönen nainen, Coco Sumner:
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti