Huomenta!
Eilen menin Helmin kanssa Litalle viettämään iltaa. Oli todella kivaa ja tavallaan rentouttavaakin, kun Helmi oli mukana ja koirat tulivat toimeen todella hyvin, eikä tarvinnut miettiä sitä, että millon lähtisin kotiin, ettei Helmi joutuisi olemaan liikaa yksin. Pikkuneiti ainakin nukahti samantien, kun kotiin päästiin. Niin rankka riehumisreissu se oli.
Helmi on aina kammonnut vanhoissa junissa niitä portaita, eikä niistä ole tähän mennessä kävelty koskaan itse sisään, eikä ulos. Lähtisi käpälämäkeen aina, jos ollaan menossa sellaiseen junaan, jos suinkin pystyisi. Mä jaksan kyllä nostaa Helmin, mutta en ota riskiä siinä, että kaadun koira sylissäni tms, koska Helmi painaa jo aikalailla. Sen takia kävelin Helmin kanssa Malmin junikselle, että päästäisiin semmoiseen uuteen, matalaan k-junaan. No ei se kävely koskaan pahaa tee, hyötyä siitä oli monella tapaa. Mutta kun sen k-juna siellä Malmilla oli kanssa semmonen vanhan mallinen! No ei voinut mitään, pakko se oli siihen mennä ja otinkin asenteekseni semmoisen päättäväisyyden, ettei järkeäkään ja kappas! Helmi käveli tyynesti vierelläni junan portaita ylös. Voi että, kun olin ylpeä! Joillekkin ne on vaan junan portaat, meille isot kynnykset. Siinä taas huomattiin, että se oma asenne ja mielentila vaikuttaa täysin koiraan ja en ollenkaan ihmettele, ettei Helmi ollut aiemmin uskaltanut portaista mennä, koska minä olen ruvennut miettimään asiaa liikaa ja päässäni on pyörinyt ajatus "Helmi ei uskalla mennä portaita". Helmi meni myös portaat reippaasti alas.
Ei mulla nyt muuta ja taitaa olla aika koirapainoitteinen tämä blogi. Mutta ei voi mitään, niin on mun elämäkin, hehe. No mutta kyllä mä muustakin kirjottelen.
Helmin kasvattajalla on kotonaan lauantaina pikkujoulut btw. Niitä odotellessa!
Tervee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti